Uuh. Tämä on nyt neljäs teksti jota kirjoitan pitkän tauon jälkeen. Kerkesi kirjoittamisen kynnys kasvaa ja pelotti että en keksimään mitään järkevää sanottavaa. Enkä aivan varmasti ole tässä sopassa yksin.
Näkyväksi tulemisen pelko voi olla yhtä pelottavaa kuin näymättömäksi jääminen. Oletko koskaan ajatellut tätä näin? Pelottaa mitä muut ajattelevat tai mitä sanovat tai puhuvat. Entä sitten, jos minut tyrmätään, jos ajatuksiani ja elämän oppejani ei pidetä minään?
Mutta entä jos, joku saakin niistä juuri sen oljenkorren jota on etsinyt. Entä jos joku saa sen vastauksen kysymykseensä jota on kysynyt? Entä jos menestys on sitä että saa olla auttavana kätenä muille. Rakkaus ja valo toisten elämässä.
Entäpä jos luon kaikesta pelosta ja jännityksestä huolimatta oman näköistä elämää. Huolimatta siitä, mitä muut ehkä saattavat ajatella tai puhua. Oikeat ihmiset tulevat kyllä kohdalleni, kun niin on tarkoitettu.
Tämä on lyhyt pohdinta tähän päivään.
Älä anna pelon voittaa vaan luota, että hyviä asioita on tulossa sinua kohti.
Ole luonnollinen ja juuri ihana oma itsesi. Sinä olet rakas.
Oikein ihanaa oman näköistä päivää juuri sinulle ihana!
Tunnelähde 